Wednesday, June 16, 2010

Ydinvoima vastaiset argumentit (ja miksi ne eivät minua vakuuta)

Olen itse ydinvoiman kannattaja ja näin ennen kaikkea ekologisin perustein. Ohessa kokoelma ydinvoiman vastustamiseen käytettyjä väitteitä joihin törmään usein ja syitä miksi ne eivät minua vakuuta.
  1. Ydinvoimaa ei tarvita:Itse pidän voimistuvaa ilmastonmuutosta riskinä jota ei kannata ottaa. Tämän riskin poistaminen edellyttää ei ainoastaan CO2 päästöjen pientä vähentämistä vaan käytännössä polttamiseen perustuvan energiantuotannon lopettamista. Tämä on erityisen ilmeistä, kun pidetään mielessä kehittyvien maiden nopeasti nousevat päästöt. Ainoa keino saada päästöt kuriin on rakentaa paljon hiiletöntä energiantuotantoa, joka on lisäksi kustannuksiltaan kilpailukykyistä hiilenpolton kanssa. Itselleni pohjoismaisen hyvinvointivaltion ylläpitäminen on myös tärkeää. Tämä tarkoittaa sitä, että sen rahoituspohjasta, eli viime kädessä yksityisen sektorin kilpailukyvystä, on pidettävä huolta. Elän paljon mieluummin maassa missä palkat ovat korkeita suhteessa energian hintaan kuin maassa, jossa energianhinta on tuottavuutta rajoittava tekijä. Tämä on arvovalinta ja olisi selkeämpää, jos valinta tehdään selvästi sen sijaan, että se lakaistaan maton alle. Argumentointi, jossa julistetaan ettei ydinvoimaloita tarvita ja saman tien vaaditaan jonkun toisen tyyppisen voimalan rakentamista ei ole minusta loogisesti vakuuttavaa.
  2. Ydinvoima ei vähennä päästöjä paljoa: Siellä missä ydinvoimaa on merkittävästi rakennettu CO2 päästöt ovat pudonneet selvästi ja tyypillisesti määrällä, joka seuraa melko tarkasti ydinvoiman osuutta primäärienergiantuotannossa. Maita joissa CO2 päästöt putosivat selvästi ja nopeasti ydinvoiman rakentamisen seurauksena ovat mm. Ranska, Ruotsi ja (yllätys yllätys) Suomi (tosin Suomen päästöt nousivat pian takaisin entiselle tasolle). Asiasta löytyy huolellisesti tehty yhteenveto mm. Gaia blogista.

    Sen sijaan toisten mallimaassa Tanskassa rakennetulla tuulivoimalla on ollut häviävän pieni vaikutus Tanskan todellisiin kasvihuonekaasupäästöihin. Minusta voi asiallisesti kysyä mitä ilmastohyötyä Tanskalaiset ovat saavuttaneet noilla investoinneilla? Imagohyötyä he ovat varmasti saavuttaneet sellaisten keskuudessa, jotka eivät jaksa rapsuttaa pintaa syvemmälle vaan tyytyvät mielikuviin ilmastoystävällisyydestä, mutta missä ovat ne oikeat päästövähennykset joita investointien varmaankin piti ostaa?

    Kun eri tahot esittävät arvioita siitä kuinka suuria päästövähennykset ovat, on myös syytä olla tarkkana ja lukea tehdyt oletukset. Kun eri energianlähteitä verrataan toisiinsa, on tehtävien oletusten oltava myös samoja. Jos esimerkkisi oletetaan, että uusi kapasiteetti korvaa sähköntuontia, se ei siltä osin alenna Suomen Co2 päästöjä (vaikka saattaakin alentaa niitä muualla, mikäli tuontisähkö oli fossiilisilla polttoaineilla tuotettua). On hölmöä olettaa, että esim. ydinvoima vain vähentää tuontia, mutta esim. tuulivoima ei näin tee vaan vaikkapa vähentää hiilivoiman käyttöä. Yksi ydinvoimala vastaa noin 10% Suomen sähköntuotannosta ja koska sähköntuotanto on vain osa Suomen primäärienergiankulutusta, yhden sähköntuotantoon rakennetun reaktorin päästöjä vähentävä vaikutus ei voi olla paria prosenttia suurempi. Tämä sama pätee KAIKILLE hiilettömille energian lähteille ja kertoo edessä olevan päästövähennyssavotan suuruudesta.

    Jos ydinvoimala rakennetaan sähkön ja lämmön yhteistuotantoon, yhdellä yksiköllä voidaan Suomessa saavuttaa suuremmat päästövähennykset. Esim. yksi näin rakennettu ydinreaktori tekisi Helsingistä hiilivapaan sekä sähkön, että lämmöntuoannon osalta ja leikkaisi päästöjä noin 3.5 miljoonaa tonnia eli Helsingin energian päästöjä vastaavan määrän mikä on noin 5% Suomen kaikista päästöistä. Mikäli reaktori on riittävän suuri korvaamaan myös Vantaan ja Espoon päästöt, vähennys on luultavasti viiden miljoonan tonnin nurkilla.
  3. Ydinvoima on kallista: Ydinvoimalla tuotetun sähkön hinta kilowattituntia kohden on alhainen. Tarkka hinta voi vaihdella eri reaktoreiden välillä, mutta suurin osa maailman noin 400:sta reaktorista tuottaa sähköä kilpailukykyisesti vaihtoehtoihin (ennen kaikkea hiileen) verrattuna. Näissä ydinvoima vastaisissa hinta-argumenteissa mainitaan tyypillisesti esimerkiksi OL3:n myöhästyminen ja uusi hinta-arvio joka on x miljardia euroa ilman, että kyseistä lukua suhteutetaan siihen mitä se vaihtoehdoilla on. Tämä on erityisen hölmöä siksi, koska tyypillisesti vastustaja asettuu ydinvoiman hintaa kauhisteltuaan kannattamaan vaihtoehtoja (tuuli ja bioenergia esim.) joiden kustannukset ovat vielä rajusti korkeampia. Näiden vaihtoehtojen kustannuksista ei tosin normaalisti puhuta.

    Hölmöyttä ei myöskään vähennä keskittyminen juuri sellaisen reaktoriprojektin (esim. prototyypin rakentaminen) kustannuksiin, jotka ovat erityisen korkeita. Rehellisempää on vertailla monia eri projekteja ja vetää niistä johtopäätöksiä siitä millaisia tyypilliset kustannukset ovat ja minkälaiset epävarmuudet projektien kustannuksiin liittyy. (Toisin kuin vastustajien kommenteista voisi luulla, OL3 ei ole ainut uusi ydinvoimala maailmalla. 2000-luvulla on rakennettu useita ydinreaktoreita ja mm. Etelä-Koreaan viime aikoina rakennetut reaktorit on rakennettu yhä nopeammin ja yhä alhaisemmin kustannuksin sitä mukaa, kun kokemusta on kertynyt. Yonggwang 3& 4 rakennettiin 64 kuukaudessa ja pian valmistuvat Shin-Kori 1 and 2 rakennetaan noin 53:ssa kuukaudessa. Hinta on taas pudonnut 37% prosenttia prototyypin kustannuksista.)
  4. Ydinvoimaa voidaan rakentaa vain hitaasti: Se kuinka nopeasti uutta hiiletöntä kapasiteettia voidaan rakentaa on tärkeää hiilipäästöjen nopean vähentämisen kannalta, mutta mitä tarkoitetaan hitaalla? Vuosina 1980-1990 maailmaan rakennettiin noin 200GW ydinvoimaa eli noin 20GW vuodessa. Yksittäisten projektien rakennusajat ovat sen suuntaisia, että rakennetava teho on alhaisimmillaan 200MW/vuosi (arvio OL3:lle) ja korkeimmillaan reilu 300MW/vuosi. Suomen ensimmäiset neljä reaktoria rakennettiin noin 250MW/vuosi vauhdilla. Tämä argumentti muuttuu nopeasti hölmöksi, kun ydinvoimaa vertaa sille tavallisesti annettuihin vaihtoehtoihin.

    Suurin osa Tanskan tuulivoimakapasiteetista rakennettiin vuosien 1993 (500MW) ja 2003 (3110MW) välillä ja 25% kapasiteettitekijällä tuo tarkoittaa 60MW/vuosi uutta tehoa eli rakentamistahti on noin neljännes Suomessa ydinvoimalla saavutetusta. Lisäksi tuulivoimaloiden sunniteltu elinikä on noin 20 vuotta, kun ydinvoimaloilla se on 60. Toisin sanoen nyt rakennettavat tuulivoimalat tulevat käyttöikänsä päähän 2030-luvun alussa, jolloin saadaksemme nettolisäyksen rakennettavasta uudesta hiilettömästä kapasiteetistä on vähennettävä verkosta poistuvat tuulivoimalat. Globaalilla tasolla vuosina 2007-2008 tuulivoimaa asennettiin 30GW maksimitehon verran ts. noin 7.5 GW/vuodessa. Tämäkin on noin neljännes siitä mitä ydinvoimalla demonstroitiin jo vuosikymmeniä sitten aikana jolloin globaali bruttokansantuote oli noin puolet nykyisestä. Yksittäisenä projektina voin mainita vaikkapa Horns Rev 2:n, jossa asennettiin 209 MW tehoa noin 16 kk aikana... ts. noin 40MW/vuosi mikä on noin viidennes esimerkiksi OL3:n rakennusvauhdista, joka vastustajan mukaan etenee siis aivan liian hitaasti. Enemmän ydinvoimaloiden rakennusajoista löytyy mm. IAEA:n sivuilta.
  5. Ydinjäte on suuri ongelma: Ydinjätettä syntyy hyvin vähän verrattuna melkein mihin tahansa jätemäärään ja se on helppo eristää ihmisistä. Ydinjäte on ennen kaikkea poliittinen ongelma. Jätteet voidaan aivan hyvin haudata kallioperään ilman, että ne aiheuttavat siellä kenellekään ongelmia nyt tai tulevaisuudessa. En ole nähnyt ainuttakaan skenaariota, jossa kukaan saisi ydinjätteestä annoksen, joka poikkeaa merkittävästi normaalista vuosiannoksesta. Odotan mielenkiinnolla, koska vuosikymmenien odottamisen jälkeen joku vastustaja voisi tällaisen skenaarion esittää. Se, että vaikkapa tuhat vuotta vanhaan jätekapseliin tehdään reikä ja se laitetaan veteen ei tähän alkuunkaan riitä. Ydinjätteessä on vaaransa ja sitä pitää käsitellä asiallisesti, mutta se ei ole supervaarallista supermyrkkyä kymmeniä tuhansia vuosia. Sitä ei kannata syödä ja 1000 vuotta vanhan suojaamattoman käytetyn polttoainesauvan päälle ei kannata jäädä asumaan, mutta ei sen näkeminen aiheuta välitöntä syöpää/kuolemaa. Lisäksi nykyisten reaktoreiden tuottama käytetty polttoaine voidaan myös polttaa energiaksi, jos niin halutaan. Jäljelle jäävän jätteen aktiivisuus putoaa luonnonuraanin tasolle sadoissa vuosissa (ei niin, että luonnonuraanin aktiivisuustasolla on mitään tekemistä vaarallisuuden kanssa). Tämä tie on itse asiassa minusta ehkä se kaikkein järkevin luultavasti jo parinkymmenen vuoden päästä. (Asia joka vastustajilta myös unohtuu on se, että sen jälkeen, kun jätteen aktiivisuus on pudonnut luonnonuraanin tasolle, aktiivisuus on lähtötilannetta alhaisempi maailmanloppuun saakka. Ts. sillä aikaskaalalla ydinenergia on vähentänyt maan radioaktiivisuutta. Mikäli olet oikeasti huolissasi radioaktiivisesta säteilystä maapallolla, eikö tämän pitäisi olla sinusta hyvä asia? Vai oletko kiinnostunut tulevista sukupolvista vaikkapa vain Tc99:n puoliintumisajan verran? Kuinka vastuutonta!)

    Ydinjäteongelmaa kauhistellaan usein myös saman tyyppisellä argumentoinnilla kuin millä kreationistit vastustavat evoluutiota. Esimerkiksi argumentti aloitetaan kuvailemalla asiaa hivenen teknisesti mainitsemalla isotoopeja yms. yms. ja tästä sitten ilman sen kummempaa perustelua hypätään johtopäätökseen, että vaara on suuri eikä sitä voi välttää (miksi ei?). Toinen hupaisa esimerkki on Greenpeace:n kannanotto OL3 ydinjätteen statuksesta "superydinjätteenä" missä he sujuvasti käyttivät jodi-129:n korkeampaa määrää vaarallisuuden mittarina (wikipedia opastaa, että jodi-129 beta hajoaa noin 16 miljoonan vuoden puoliintumisajalla stabiiliksi Xenoniksi). Kreationisteilla analoginen argumentti on kuvailla jotain luonnonihmettä ja sitten hypätä johtopäätökseen, että tätä evoluutio ei ole voinut tehdä...siispä Jumala on sen luonut. Logiikka on siis omata joku uskomus, nostattaa savua ilmaan ja jättää toisten tehtäväksi osoittaa tämä uskomus vääräksi. Sitten kun sen joku muilta töiltään viitsii tekemään, nostetaan lisää savua jne. jne. Jos tavoitteena on pelon lietsominen ja sen käyttäminen politiikan välineenä, taktiikka on järkevää, koska se luo mielikuvaa "tulesta", joka on tämän savun synnyttänyt.

    Analogioita kreationistien kanssa on enemmänkin. Kreationistithan usein vaativat fossiileita lajien välimuodoista, koska muuten evoluutioon ei voi "uskoa". Sitten jos tällainen välimuoto esitetään, ongelma siirretään siihen, että missäs nyt ovat ne välimuodot tämän lajin ja niiden kahden aikaisemman lajin välillä. Toisin sanoen syitä olla "uskomatta" evoluutioon onkin nyt enemmän. Ydinjäteongelmaa kauhisteleva taas saattaa heittää ilmaan huolensa niin suurista geologisista mullistuksia ettei niihin uskomisessa ole järkeä, mutta koska emme voi olla katsomassa maailmaa 100000 vuoden päästä, ei mikään järkiargumentti voi tätä uskoa horjuttaa. Jos osoitamme, että kallioperä on liikkunut tällä ja tällä tavalla viimeisen 100000 vuoden aikana, hän hyppää johtopäätökseen, että kallioperä on vaarallisen dynaaminen ja hänen huolensa on nyt entistäkin relevantimpi. Hän voi heittää ilmaan huolen vaikkapa loppusijoituskapselin korroosio-ominaisuuksista ja jos huoli osoitetaan aiheettomaksi, tekee korroosio-huoleensa pienen variaation (muutetaan vaikka kemiallista ympäristöä hiukan tai lämpötilaa, tai tehdään kapseliin pieni naarmu...tai vähän suurempi) ja jatkaa tämän huolen ylläpitämistä ikään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Minusta tämä on typerää ja merkki tosiasioille suljetusta mielestä.
  6. Säteilyn vaarat:Ydinvoimalat eivät ole merkittävä säteilyannoksen lähde.Pidän kummallisena sitä kuinka helppoa ihmisten, joilla ei ole minkäänlaista koulutusta esimerkiksi säteilysuojelusta, on esittää ehdottomia kannanottoja siitä millaiset riskit ja vaarat säteilyyn liittyy. Tokihan tätä esiintyy laajasti muissakin terveyteen liittyvissä asioissa, mutta silti sen yleisyys ihmetyttää minua. Argumentoidessaan ydinvoiman säteilyriskeistä ydinvoiman vastustajat siteeravat yleensä esim. uraanin määriä vaikkapa mikrogrammoina jossain maaperässä tai Bq määriä ilman kontekstia. Tällä he luovat mielikuvaa siitä, että ikään kuin aktiivisuuden yksikkö Bq olisi terveydenkannalta relevantti mittari (sama kuin ostaisi metrin maitoa) tai, että mikä tahansa määrä esim. uraania on mielivaltaisen suuri terveysongelma. Tämä toimii varmastikin silloin mikäli tavoitteena on ruokkia asiasta ymmärtämättömien pelkotiloja ja saada heidät tällä tavoin kannattamaan omia poliittisia tavoitteita (a'la Bushin hallinto), mutta mikäli tavoitteena on asiallinen keskustelu ja järkevä tosiasioihin perustuva päätöksenteko, lähestymistapa on epäeettinen.

    Kun puhutaan terveysvaikutuksista, Sievert on relevantti yksikkö. Kun taas keskustellaan ihmisten aiheuttamista säteilynlähteistä, on annosta verrattava normaalisti luonnosta saatavaan noin 4mSv annokseen. (Kyllä, asumme radioaktiivisella planeetalla. Jos tästä ei pidä, on syytä muuttaa muualle.) Jos vuosittainen säteilyannos jää alle noin 100mSv, on terveyshaitta liian alhaisella tasolla havaittavaksi. Se voi edelleenkin olla olemassa (tai olla olematta), mutta on luonteeltaan tilastollinen ja hukkuu muiden terveyshaittojen vaikutusten alle.

    Säteilyn terveysvaikutukset ovat konkreettisia oikeita vaikutuksia, eivätkä jonkinlaisia postmoderneja käsitteitä joita voidaan paisutella sitä mukaa kuin oma pelkotila voimistuu. Näiden riskien arviointiin on olemassa valtavat määrät oikeata asiantuntijatietoa (katso vaikka UNSCEAR:n raporttia), mutta riskeille on helppoa järkeillä ylärajoja ilman syvällistä paneutumista asiaan. Esimerkiksi: googletus paljastaa, että Suomessa vuonna 2001 kasvaimiin kuoli 10608 ihmistä, suomalainen saa keskimäärin 3.7 mSv säteilyannoksen vuodessa ja suomalaisia on noin 5300000. Jos oletamme, että KAIKKI kasvaimiin kuolleet ovat saaneet syöpänsä radioaktiivisen säteilyn seurauksena, tämä tarkoittaa noin 1800mSv/syöpään kuollut tai noin 6% todennäköisyyttä saada kuolemaan johtava syöpä 100mSv annoksesta. Ylläolevassa vielä oletin todennäköisyydelle lineaarisen käytöksen. Minusta vaikuttaa todennäköisemmältä, että pienillä annoksilla riski putoaa tätä nopeammin, koska solut kykenevät korjaamaan kopiointivirheitä tiettyyn rajaan asti itse. Koska ylivoimaisesti suurin osa syövistä johtuu muista ympäristön karsinogeeneistä (tupakka, alkoholi, kemikaalit, liikenteen ja puunpolton hiukkaspäästöt...), tämä arvio on varmasti yläkanttiin ja todellinen luku on selvästi alhaisempi. Usein törmää ydinvoiman vastustajien apokalyptisiin pelotteluihin, joissa selvästi oletetaan dramaattisesti korkeammat riskit kuin mitä todellisuudessa havaitaan. Välillä argumentointi tuntuu suorastaan viittavan siihen, että alhaisempi säteilyannos tuottaa suuremman vaaran kuin korkeampi.
  7. Ydinvoimaa ei kannata rakentaa, koska "EU:n päästökauppa määrittää sitovan kiintiön päästökauppasektorin päästöille. Ydinvoiman rakentaminen ei alenna EU:n päästökauppasektorin yhteistä päästökiintiötä. Vaikka suomalainen lisäydinvoima vähentäisi päästöjä jossakin päästökauppa-alueella, päästökaupan oloissa päästöt todennäköisesti lisääntyisivät muualla EU:ssa.": Tämä oli argumentti jota Vihreät käyttivät äskettäin. Aikaisemmin olen törmännyt samaan argumenttiin tuulivoiman ilmastovaikutuksia vähäteltäessä ja on kiinnostavaa, että Vihreät pitävät tätä argumenttia validina. Sehän ei ole mitenkään spesifinen ydinvoimaa koskeva argumentti vaan viestii kaiken hiilettömän kapasiteetin rakentamisen turhuudesta. Itsestäni argumentti ei ole vakuuttava, koska kaikki energia maksaa käyttäjälleen eikä sitä kannata turhanpäiten käyttää ihan vain sen takia, että on "päästöoikeus". Sikäli kuin tuo argumentti on validi (ei se ihan puuta heinää tietenkään ole), se kertoo enemmänkin virheestä päästökauppajärjestelmässä ja tämä virhe pitää korjata.
  8. Ydinvoima heikentää uusiutuvien kilpailukykyä: Tulkitsen tämän argumentin tarkoittavan sitä, että ydinvoima on halpaa. Jos näin on, niin sen käyttäminen yhdessä aikaisemman "ydinvoima on kallista"-argumentin kanssa on kummallista. Yleensä on kuitenkin niin, että kilpailun puute heikentää kilpailukykyä, kun taas kilpailu pakottaa tekemään asioita paremmin ja näin ollen parantaa kilpailukykyä. Sen, joka tätä argumenttiä käyttää, todellinen ongelma lienee enemmänkin siinä, että ydinvoiman olemassaolo tuo vaihtoehtojen kilpailukyvyttömyyden selkeämmin esiin ja on pahasta, koska vaihtoehdot on ideologisin perustein määritelty hyviksi.

    Töpseleiden jännite-eroista ei pitäisi minusta muodostaa suuria ideologisia jakolinjoja. Tämä voi aivan hyvin olla pragmaattinen ja teknillisluonteinen asia ja ideologiset kiistat voimme rauhassa säästää asioihin joilla on oikeaa merkitystä ihmisten hyvinvoinnille.
  9. Uraanikaivokset aiheuttavat suuria ympäristöongelmia:Uraanikaivosten aiheuttamat ympäristöongelmat ovat samanlaisia kuin kaivostoiminnassa yleensäkin. Mikäli kaivosta pyöritetään asiattomasti voidaan ympäristöongelmia varmasti saada aikaan, mutta miksi kaivosta pitäisi pyörittää asiattomasti? Toki työturvallisuudesta ja ympäristöasioista pitää pitää asiallisesti huolta ja niiden kunnossaoloa pitää viranomaisten valvoa. Ydinvoiman riippuvaisuus kaivannaisteollisuudesta on lisäksi alhaisempi kuin monella sen uusiutuvalla "vaihtoehdolla". Australia ja Kanada ovat maailman suurimpia uraanintuottajia ja heidän kaivostensa työntekijöiden terveydentila ei poikkea muiden Australialaisten ja Kanadalaisten terveydentilasta. Kun kaivos sulkeutuu, alueella on vähemmän radioaktiivisia aineita kuin ennen sen avaamista.
  10. Ydinvoima on proliferaatioriski: Atomipommin tekemiseen ei tarvita ydinreaktoria ensinkään, koska pommiin kelvollinen materiaali voidaan rikastaa suoraan luonnonuraanista. Plutoniumin valmistukseen tarvitaan ydinreaktoria, mutta sähköntuotantoon erikoistuneen voimalaitoksen tuottama plutonium ei ole sellaisenaan pommikelpoista vaan edellyttää uudelleen rikastuksen. Tämä on teoriassa mahdollista, mutta aseisiin kelpaavan plutoniumin tuotanto tätä reittiä käyttäen on hankalaa ja kallista. Ydinasevallat ovat valinneet pommien tekemiseen toiset reitit ja he kuitenkin tietänevät mitä tekevät.

    Reaktori tulee suunnitella niin, että pommin tekeminen sähkölaitoksen avulla on hankalampaa ja kalliimpaa kuin muuten ja tämä voidaan varmistaa teknisin ratkaisuin. Mahdottomaksi proliferaatiota ei voi tehdä, mutta kuten sanoin jo alussa pommin rakentamiseen ei tarvitse reaktoria ensinkään. Taito rikastaa ja sähkö sentrifugeja varten riittää. Siitä miksi käytettty polttoaine ei ole kelvollista pommien tekemiseen keskustellaan järkevästi mm. Depleted Cranium blogissa.
  11. Tarvitaan energian säästöä:
    Mikäs siinä...säästetään vain,suuri osa energiantuotannosta on silti korvattava hillettömällä tuotannolla, jos ilmastohuoli on aito. Toiseksi, investoinnit energiansäästöönkin maksavat ja se milloin on järkevää rakentaa uutta hiiletöntä kapasiteetia ja milloin säästää, riippuu kustannuksista. Mitä alhaisemmat kustannukset ovat sitä suurempia hiilipäästöjen vähennyksiä voidaan saada samalla hinnalla. Kolmanneksi energiankulutuksen tehostaminen ei tarkoita automaattisesti energian kulutuksen laskua vaan se voi tarkoittaa sen nousua. Ilmiö on nähtävästi taloustieteissä hyvin tunnettu ja kulkee Jevonsin paradoksin nimellä.
  12. Onnettomuusriski on hurja: Asiallisten turvanormien mukaan rakennetut ydinvoimalat ovat toimineet jo pitkälle yli 10000 reaktorivuotta ilman kuolonuhreja. Näissä laitoksissa ei ole ollut ainuttakaan onnettomuutta, joka olisi rikkonut reaktorin suojarakennuksen. Apokalyptinen pelottelu, jossa maalaillaan koko maan tuhoutumista ikiajoiksi, kaikkien kuolevan ja kaikkien loppujen saavan syövän ja muutoksia perimään ei ole sen enempää asiallista kuin paikkaansa pitävääkään. Radioaktiivisuus ei estä ihmisiä asumasta edes Tshernobylin voimalan välittömässä läheisyydessä ja siinä onnettomuudessa radioaktiivisia aineita levisi sentään palon mukana sinne tänne.

    Terveysvaikutukset olivat myös dramaattisesti alhaisemmat kuin pelottelijat antavat ymmärtää, kuten useiden kansainvälisten asiantuntijajärjestöjen muodostama Chernobyl forum tiivistää asiasta tehdut lukemattomat tutkimukset. Asiasta lisää vaikkapa WHO:n sivuilta. Siellä huomautetaan myös, että "Persistent myths and misperceptions about the threat of radiation have resulted in “paralyzing fatalism” among residents of affected areas." Ts. epäasiallisella tiedottamisella ja pelottelulla on omat haittavaikutuksensa ihmisten hyvinvointiin.
  13. Yhteiskunta antaa suuret piilotuet vakuutuksen muodossa: Tämä on argumentti, joka jätetään vihjailun varaan ilman, että yritettäisiin oikeasti tarkistaa väitetyn "tukiaisen" suuruus. Tehdään se nyt hyvin pessimistisen oletuksin. Käytetään onnettomuusriskinä yksi reaktorin suojarakennuksen rikkova onnettomuus 10000 reaktorivuotta kohden. Todellisuus on jo osoittanut tämän arvion olevan rajusti yläkanttiin, mutta käytetään tuota arviota silti. Arvoidaan tämän hypoteettisen onnettomuuden kustannuksiksi 100 miljardia. Tämäkin on hurjasti yläkanttiin ja tarkoittaisi esimerkiksi Tshernobylin tapauksessa 25 miljoonaa euroa korvauksia kutakin onnettomuuden laskennallista kuolonuhria kohden. (Selvästi tunnistettavia uhreja Tshernobyl aiheutti alle 50.) Näillä oletuksilla meidän pitäisi kerätä noin 10 miljoonaa euroa jokaista reaktorivuotta kohden rahastoon, josta vahingot korvattaisiin. Jos sähkön hinta on 6 senttiä/kWh, yhden GW voimala tuottaa vuodessa sähköä noin 500 miljoonan euron edestä. Ts. huolimatta hurjan pessimistisistä oletuksista, ne summat joita vuosittain pitäisi kerätä vakuutusten muodossa ovat pieniä. Totta kai vastuulaki pitää saada kansainvälisesti ratifioitua (eiköhän näin tapahdukin), mutta asiat pitäisi pystyä pitämään järkevissä mittasuhteissa.
  14. Uraani loppuu kohta:Tämä on usein esitettävä väite ja joskus väitteen yhteydessä annetaan jopa viite OECD:n punaiseen kirjaan, jossa asiaa käsitellään. Harva sen sijaan oikeasti vaivautuu lukemaan itse tekstin niin, että ymmärtäisi mistä siinä puhutaan. (Samoin väitettä ei yleensä vaivauduta päivittämään muuttuvaa todellisuutta vastaavaksi vaan jatkuvasti siteerataan vanhempia punaisia kirjoja vaikka uudempiakin on olemassa.) Malmilla tarkoitetaan taloudellisesti kiinnostavaa esiintymää. Toisin sanoen resurssin määrä nousee silloin, kun geologinen tuntemus kasvaa, kun kehittyvä tekniikka tuo uusia resursseja käytettäväksi ja kun resurssin hinta nousee. Itse riittävyys taas riippuu kulutuksesta ja se taas riippuu ydinvoiman kohdalla siitä minkälaista reaktorityyppiä käytetään. Vuoden 2005 punainen kirja raportoi, että 130 dollarin kilohintaan nykyisin jo tunnetut (konventionaaliset) resurssit riittävät nykyisen mallisiin reaktoreihin 85 vuodeksi. Jos reaktorityyppiä muutetaan, riittävyys nousee tuolla samalla hinnalla tuhansiin vuosiin. Kaksi vuotta myöhemmin sama taho raportoi, että samalla hinnalla uraania riittää vähintään 100 vuodeksi. Se tekijä mikä nosti arviota 20 vuotta oli 1.5 miljardia USD, joka investointiin korkeampien uraaninhintojen siivittämänä uraanin etsintään.

    Jotta saamme tuon luvun oikeisiin mittasuhteisiin, voimme verrata sitä nykyisen noin 400 ydinreaktorin tuottaman sähkön arvoon 20 vuoden aikana. Jos sähkön hinta on noin 5 US senttiä/kWh, tuotetun ydinsähkön hinta on noin 4000 miljardia USD. Eli tarvittavan uraanin etsintään piti käyttää alle promille tuotetun sähkön arvosta. Uraanin riittävyys ei ole ydinvoiman lisärakentamista missään määrin rajoittava tekijä. Ylipäätään minua ihmetyttää tätä argumenttia käyttävien ydinvoiman vastustajien ihmiskuva. Luulevatko he oikeasti, että ydinvoimaloita rakentavat ja pyörittävät tahot eivät olisi selvillä uraanin riittävyydestä vaan investoivat suuria summia omia rahojaan hankkeisiin, jotka yhtäkkiä sammuvat polttoaineen loppuessa?

    Lisäksi punaisen kirjan olettamassa 130 dollarin kilohinnassa ei ole mitään sen suurempaa mystiikkaa. Malmin hinta on ydinvoiman tuotantokustannuksista muistaakseni prosentin luokkaa. Uraanin hinta voidaan siis vaikka kymmenkertaistaa ilman, että ydinsähkönhinta muuttuisi vahvasti ja sillä hinnalla uraanin riittävyys on käytännössä rajaton. (Silloin sen haaliminen jopa merivedestä tulee kannattavaksi.) Hinnalla on suurempi merkitys siihen minkä typpistä reaktoria on edullisinta käyttää. Korkea uraanin hinta suosii hyötyreaktoreita, jotka käyttävät polttoaineen ehkä 50-100 kertaa nykyisiä kevytvesireaktoreita tehokkaammin. Siirtyminen näihin kasvattaa uraaniresurssien riittävyyttä tuolla samalla tekijällä.

    Lopuksi täytyy vielä lisätä, että ydinvoimala voidaan myös rakentaa toriumia käyttäväksi ja toriumia maankuoressa on paljon uraania enemmän. Kyse on tekniikasta, jota on jo demonstroitu ei siis scifistä. Nestemäisiin suoloihin perustuvissa torium-reaktoreissa on lisäksi monia muita hyviä puolia, jotka suosivat niiden käyttöönottoa lähitulevaisuudessa. Ne mm. tuottavat vain pieniä määriä lyhytikäistä ydinjätettä, ne sopivat hyvin myös lämmöntuotantoon, toimivat ilmakehän paineessa (ei siis syytä massiiviselle painekattilalle), sammuvat itsestään, jos lämpötila nousee liian korkeaksi...
  15. Ydinvoimaan liittyy suuria kätkettyjä CO2 päästöjä: Ydinvoimasta on tehty useita elinkaarianalyysejä ja ydinvoiman päästöt ovat samaa suuruusluokkaa tuulivoiman kanssa (, kun tuulivoiman riippuvuutta fossiilisesta säätövoimasta ei oteta huomioon). On vain noloa, jos ydinvoiman vastustaja siteeraa esim. Storm&Smith paperia päästöjen yhteydessä. Asiasta lisää mm. nuclearinfo sivustolta, jossa yllä olevaa paperia on käsitelty. He antavat ystävällisesti myös Storm&Smithin responssit, joista käy hyvin selväksi se kuka tietää mistä puhuu ja kuka ei.
  16. Ydinvoima ei työllistä: Energiantuotannon suurin työllistävä vaikutus on siinä kuinka paljon taloudellista aktiviteettia se mahdollistaa energiaa käyttävissä yrityksissä. Voimalaitosten rakentamisen ja pyörittämisen työllistävä vaikutus on tämän rinnalla mitätön. Toki ydinvoimalan rakennustyömaa työllistää siinä missä kaikki muutkin rakennustyömaat. Työllistävätkö ne aina juuri vain ja ainoastaan suomalaisia? Ehkä ei, mutta miksi pitäisi? Olennaista ei ole se minkä maan passia työntekijä kantaa vaan se, että hän tekee työnsä kunnolla, saa siitä asiallisen korvauksen ja maksaa veronsa normaalisti Suomeen. Sama pätee kaikkiin muihinkin työpaikkoihin. En ainakaan minä halua nähdä uusiutuvan energiantuotannon rakentamistakaan jonkinlaisena xenofobisena Suomi-paita projektina.
  17. Ydinvoimaa ei tarvita, koska uusiutuvat ovat niin hyvä vaihtoehto: Tässä argumentoinnissa uusiutuvien energianlähteiden ekologiset, taloudelliset ja riittävyys ongelmat sivuutetaan. (Laitoin muuten termin "uusiutuva" lainausmerkkeihin, koska minulle on välillä epäselvää mitä sillä milloinkin tarkoitetaan. Esimerkiksi ei ole vahvaa näyttöä siitä, että esimerkiksi metsistä voidaan poistaa merkittävä osa niiden primäärituotannosta "uusiutuvasti", siis niin, että tämä ei aiheuttaisi metsän köyhtymistä vuosikymmenien kuluessa. Geotermisen lämmön käyttö taas yleensä poistaisi porausreiän ympäriltä energiaa nopeammin kuin mitä maansisältä siihen siirtyy. Toisin sanoen kallio reiän ympäriltä jäähtyy käyttökelvottomaksi ja "uusiutuminen" kestää kauan.) Maailmassa jossa elintilan kapeneminen on suurin sukupuuttoja aiheuttava tekijä, bioenergia on minusta lähtökohtaisesti epäekologista. Vesivoimaloihin liittyvät omat ekologiset ongelmansa ja maailmassa nyt rakennettava tuulivoima rakennetaan lähinnä fossiilisten voimalaitosten varaan, ei siitä irralliseksi. Maailmassa ei ole sellaista luonnon primäärituotantontoa, joka riittäisi edes teoriassa kattamaan merkittävää osaa ihmiskunnan energiantarpeesta.

    Kustannuksista puhuttaessa keskustelussa harhaan johtavat väitteet seuraavat taas toinen toistaan. Esimerkiksi tuulivoiman kohdalla väitetään ettei tuulivoima tarvitse rinnalleen uutta säätövoimaa. Väite nojaa siihen oletukseen, että nykyisiä (lähinnä fossiilisia) voimalaitoksia käytetään tuulivoiman säätövoimana ja siksi uudesta säätövoimasta ei tarvitse maksaa. Toisin sanoen kustannukset taiotaan pois (tai jonkun muun maksettavaksi) vaikka ne on todellisuudessa siirretty siihen aikaan, kun nykyiset voimalaitokset tulevat käyttöikänsä päähän ja uuteen (tuulivoiman vaatimaan) säätövoimaan on investoitava.

    Tuulivoiman sanotaan alentavan sähkön hintaa sillä perusteella, että jos esim. keskellä yötä tuulee kovasti ja energiaa ei tarvita, verkossa oleva tuulivoima on halpaa. Tässä taas unohdetaan se, että tuulivoiman hinta on se mitä tuulivoiman tuottajan on siitä saatava, jotta investointi olisi kannattava. Koska tuulivoima rakennetaan tukiaisten varaan, joissa tuulivoimalla tuotetulle sähkölle taataan selvästi mm. ydinvoiman tuotantokustannuksia korkeampi hinta, ei kukaan täysjärkinen kutsu sitä "halvaksi". Tässä ensin tuhlataan ämpärillä, sen jälkeen säästetään teelusikalla ja luotetaan, että kuulija on riittävän tyhmä uskoakseen tämän olevan taloudellista.

    Kustannuksista jätetään pois aina myös verkkokustannukset, jotka ovat siellä täällä sijaitsevilla tuulivoimaloilla selvästi muita energianlähteitä korkeammat. Tämä ei liity pelkästään tuulivoiman maantieteelliseen hajontaan vaan myös siihen, että voimaloista tulevat voimalinjat ovat suuren osan ajasta tyhjiä. Lisäksi keskustelussa yleensä vaietaan tyystin se, että tuulivoimalan suunniteltu elinikä on noin 20-vuotta, kun se ydinvoimalalla on 60. Toisin sanoen nyt rakennettava tuulivoimala on korvattava uudella 2030 luvun alussa, jolloin hiilivapauden tavoittelussa on vasta päästy (niin toivon) alkuun.

    Tuulivoiman satunnaisuutta osin laimennetaan heittämällä ilmaan väite, että se ongelma katoaa kunhan tuulivoimaloita vain on paljon eri paikoissa, koska "jossain aina tuulee". Tämä argumentti on hyvin heppoinen ja sen ilmaan heittävien pitäisi laskea mitä sen toimimaan saattaminen oikeasti tarkoittaa. Tuulivoimatehon ennustevirhe (24h aikaisemmin ) on helposti samaa suuruusluokkaa kuin sen keskimääräinen teho. Tästä kukin voi arvioida kuinka monta tilastollisesti riippumatonta tuulipuistoa vaaditaan, jotta todennäköisyys sille, että tuuliteho yllättäen poikkeaa enemmän kuin keskitehon verran on yhtä pieni kuin esimerkiksi fossiilisia polttavalla voimalaitoksella. Tämän jälkeen voi sitten alkaa etsimään kartalta paikkoja, jotka ovat tuulivoimalle sopivia ja jotka ovat keskenään riippumattomia. Itse tiedän mihin lopputulokseen tuo analyysi johtaa. Tuulivoiman tehon vaihtelut voidaan tasata varastoimalla merkittävä osa tuulivoimalla tuotetusta tehosta käytettäväksi tyyninä hetkinä. Valitettavasti tämä lisää jo nyt korkeita kustannuksia merkittävästi. Ehkä tulevaisuudessa tilanne on erilainen.

    Uusiutuviin liittyy myös toisenlaista harhaanjohtavaa argumentointia. Esimerkisi Greenpeace (monet muut ydinvoimaa vastustavat tahot argumentoivat samaan tapaan) toteaa ydinvoimaa vastustaessaan "Uusiutuvat energiamuodot ovat maailman nopeinten kasvavia teollisuuden aloja, joihin sijoitettiin vuonna 2008 yli 150 miljardia euroa(18), enemmän kuin fossiilisiin tai ydinvoimaan." Kuulostaa melkein lupaavalta, kunnes huomaat, että tässä puhutaan investoinneista eikä itse rakennetusta hiilettömästä kapasiteetista, mikä on kuitenkin se ilmaston kannalta keskeinen tekijä. Tämä on ovela hämäys, koska se mahdollistaa pienen efektin (uusi hiiletön kapasiteetti) kertomisen
    suurella numerolla (hinta), jotta saadaan markkinointiin paremmin soveltuva suuri luku. (Vielä suuremmaksi luvun saisi siirtymällä homeopaattiseen ilmastopolitiikkaan, jossa ilmastohyöty on sitä suurempi mitä alhaisempi rakennettava kapasiteetti on.) GP:n siteeraamassa lähteessä kerrotaan myös, että tämä investointi (raportissa puhutaan muuten dollareista ei euroista) tuotti 40GW asennettua sähkötehoa ja tästä suurin osa oli tuulivoimaa, jonka tyypillinen kapasiteetti tekijä on alle 25% . Ts. noin 10GW tehosta
    maksettiin summa, joka vastaa noin 12 miljardia USD/GW. (Jos raporttia tutkii huolellisemmin huomaa, että aurinkovoimaan käytetään summa, joka on lähempänä 50 miljardia dollaria toimitettua GW kohden!) Samaan aikaan lähinnä fossiilisia polttavia voimalaitoksia asennettiin nähtävästi noin 100GW:n edestä eli kymmenkertainen määrä uusiutuviin verrattuna ja koska investointien taso oli nähtävästi suunnilleen sama, investointien kustannuksissa on tuo sama noin 10 kertainen ero.

    Viimeisen 10 vuoden aikana ydinvoimaloita on rakennettu 35 eli ydinsähkötehoa on lisätty noin 30GW verran. Jos kustannus on ollut noin 4 miljardia USD/GW, on ydinvoimaan siis investoitu reilut 100 miljardia USD viimeisen kymmenen vuoden aikana. Globaalit (tukiaisten varaan rakennetut) investoinnit uusiutuviin, ovat olleet pitkälle yli 500 miljardia USD ja tämä on tuottanut noin 160GW asennettua tuulitehoa ja pienempiä määriä muita uusiutuvia...sanotaan 200GW kaikkea yhteensä, joka 25% kapasiteettitekijällä tarkoittaa 50GW toimitettua tehoa. Määrä on siis samaa suuruusluokkaa kuin ydinvoiman lisäys, mutta kustannukset 5 kertaa korkeampia. Koska tuulivoimaloiden suunniteltu elinikä on vain 20-vuotta, todelliset lopulliset kustannuserot ovat vielä rajusti tätä suurempia.

    Tällainen investointi määrän juhliminen on vielä kummallisempaa, kun pitää mielessä sen, että koko lysti on rakennettu nopeasti velkaantuvien maiden tukiaisten varaan. Jos Kreikka nostaisi kaikkien virkamiesten palkkoja 50%, voitaisiin samaan tapaan sanoa, että investoinnit virkamiehiin ovat nousseet hurjasti ja siksi virkamieskunta muodostaa avaimen tulevaisuuden menestykseen. Joku toinen voisi sanoa, että silloin tuhlataan rahoja joita ei ole olemassa. Vastuullisen ilmastopolitiikan on otettava huomioon julkisen sektorin leikkauspaineet eikä fantasioida, että rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Jälkimmäinen tapa tuottaa kuplan, joka tuhlaa resursseja ja josta toipuminen vie aikaa ja syö entistäkin enemmän resursseja.

    Tukevaisuuden skenaarioita on tehnyt moni ja mm. IEA:n world energy outlook 2009 sisältää hyödyllisiä tietoja keskustelun pohjaksi. He eivät erikseen vedä huomiota kustannuksiin, mutta antavat kuitenkin taulukoissaan myös arviot vaadittavien investontien suuruudesta. Esimerkiksi heidän 450 skenaariossa EU:ssa uusiutuvat ja ydinvoima vähentävät vuoteen 2030 mennessä hiilipäästöjä jokseenkin saman verran. Uusiutuviin vaaditaan kuitenkin investointeja melkein 400 miljardia samaan aikaan, kun ydinvoimaan investoidaan 88 miljardia. Toisin sanoen saman ilmastohyödyn saaminen 2030 mennessä maksaa EU:ssa uusiutuvilla yli nelinkertaisesti. (Olisi hauska tietä mitä näille arvioille tapahtuu vuoden 2030 jälkeen, kun nyt rakennettavia tuulivoimaloita on korvattava uusilla.) Mikäli ilmastonmuutos olisi pikku asia, jonka voimme korjata mitättömin kustannuksin, hinnalla ei ehkä olisi suurtakaan merkitystä. Valitettavasti ongelma ei ole pieni ja sen korjaamiseen vaadittavat investoinnit ovat valtavia. Tämän vuoksi käytettävän työkalun hinta ei ole yhdentekevää. Meidän on tähdättävä investoinneillamme mahdollisimman suureen ilmastohyötyyn ja se tarkoittaa ei ainoastaan investointien määrän lisäystä (osoittaja) vaan myös kustannusten alentamista (nimittäjä).

    Ylipäätään uusiutuvuuden nostaminen ideologiseksi kysymykseksi on minusta hassua, koska olennaisempaa on se onko joku resurssi riittävä sellaisessa aikaskaalassa, jolla on ihmisille merkitystä. Me emme voi ennustaa ihmiskunnan teknistä kehitystä edes sataa vuotta eteenpäin ja esimerkiksi uraaninriittävyys ei ole todellinen ongelma edes puhuttaessa kymmenistä tuhansista vuosista. Joskus keskustelusta tulee sellainen mielikuva, että ikään kuin me päättäisimme siitä millaisia energianlähteitä esimerkiksi lapsen lapsemme käyttävät. Tulevat sukupolvet tekevät omat ratkaisunsa ja harkitsevat itse mitkä ratkaisut ovat heille käyttökelpoisimpia. Minusta meidän on lähinnä pidettävä huoli siitä, että emme kohtuuttomasti rajoita heidän vapauttaan päättää omista asioistaan. Jos tulevat sukupolvet haluavat käyttää ydinvoimaa, he voivat niin tehdä ilman, että meidän ydinvoiman käyttömme tätä mahdollisuutta rajottaisi. Sen sijaan luonnon elintilan kapeneminen lisää sukupuuttoon kuolevien lajian määrää ja sitä biodiversiteetin köyhtymistä ei korvaa mikään. Tämän vuoksi energiantuotannon (ja muun taloudellisen aktiviteetin) on parempi keskittyä elottomien resurssien käyttöön biosfäärin sijaan.
  18. Ydinvoima ei voi tuottaa kaukolämpöä: Totta kai voi. Kyse on valinnasta.
  19. Ydinvoima ei sovellu säätövoimaksi: Ydinvoimaa ei yleensä käytetä säätövoimana kustannussyistä, mutta kyllä sitä voidaan säätövoimana käyttää, jos niin halutaan. Asiasta enemmän mm. Pouretin ja Nuttalin artikkelista. Lisäksi toiset reaktorityypit sopivat toisia paremmin säätövoiman lähteiksi. Kyse on siis ennen kaikkea teknisista valinnoista.
  20. Hitler ja lastemme tulevaisuus: Huokaus. Mistä näitä tarkkanäköisiä ihmisiä löytyykään? Tunnustan siis olevani natsi, joka ei halua jättää lapsilleen elinkelpoista maailmaa. Siitähän tässä on juuri kyse...eikö niin?

10 comments:

Juho Laatu said...

Hyvä lista. Täsä muutamia huomioita.

"Ainoa keino saada päästöt kuriin on rakentaa paljon hiiletöntä energiantuotantoa, joka on lisäksi kustannuksiltaan kilpailukykyistä hiilenpolton kanssa."

Tässä näköjään oletetaan, että päästöjen rajoittaminen poliittisilla päätöksillä on mahdotonta. Ainakin hyvin vaikeaa hallittu maailmanlaajuinen hallnnollinen ajasalo on, en tiedä onko täysin mahdotonta.

"Elän paljon mieluummin maassa missä palkat ovat korkeita suhteessa energian hintaan kuin maassa, jossa energianhinta on tuottavuutta rajoittava tekijä."

Tämä sallinee vielä korkean hiilidioksidiveron fossiilisille, jos ydinvoimalle vastaavaa saasteveroa ei lätkäistä. (Et siis kiellä jonkin tuotantosektorin hinnan pakottamista ylös saasteveroilla.)

"Siellä missä ydinvoimaa on merkittävästi rakennettu CO2 päästöt ovat pudonneet selvästi"

Näin on. Yksittäisten maiden kohdalla nöin on käynyt. Globaalilla tasolla on mahdollista, että hiilen poltto ei vähene, vaan yhden maan näin säästämät hiilet saatetaan polttaa muissa maissa aiempaa halvemmalla hinnalla.

"ydinreaktori tekisi Helsingistä hiilivapaan"

Aivan. Uudet ydinvoimalat sijoitetaan Suomessa kuitenkin pieniin pitäjiin, ja niiden tuottama lämpö huuhdotaan mereen. Kai enemmän helsinkiläisten NIMBY-asennetta kuin vastuullista ympäristöpolitiikkaa.

"Ydinvoima heikentää uusiutuvien kilpailukykyä"

Tähän pelkoon voi sisältyä myös "vihreän kulutuksen" ihannointia, eli esim. jokaisen tuulivoiman rakentaminen olisi yksiselitteisesti hyvä asia (myllyjen näkeminen keventää omaatuntoa tms.). Rakentamatta jäänyt tuulivoimala miellettäisiin tappiona luonnolle.

Tällaista epätervettä ajattelua (tai taitavaa energiayhtiöiden lobbausta) voi olla myös EU:n tavoitteessa nostaa uusiutuvien osuus energiatuotannossa 38 prosenttiin. Tästä voisi seurata vaikkapa hakkeen polttoa lämmöksi samaan aikaan, kun ydinvoimalan lämpö hukataan mereen (38% tavoitteeseen pääsemiseksi pakko tehdä näin). Jos ydinvoiman käyttöä lisätään merkittävästi, tulee uusiutuviakin myllyjä rakentaa paljon lisää (kaikki kosket valjastaa, kaikki puut hakata jne.). Tai sitten ei rakenneta ydinvoimaa tämän säännön vuoksi.

"Ydinvoima on proliferaatioriski"

Ydinvoimaloiden ja ydinpommien rakentelun välillä taitaa käytännössä kuitenkin olla jonkin verran korrelaatiota. Ydinvoimalat tarjoavat ainakin kulissin, joka takana voi pyöritellä myös ydinpommikuvioita. Pitää siis olla varovaisia. Ehdottamasi ydinvoiman runsas rakentaminen ja sähkön tuottaminen kilpalevia tekniikoita halvemmalla mahdolllistaisi myös sähkön kuljettamisen pitkiäkin sähkölinjoja pitkin suurilta (turvallisilta) tuottajilta kaikille kuluttajille ympäri kutakin mannerta.

"Asiallisten turvanormien mukaan rakennetut ydinvoimalat"

On vähän epäreilua asettaa "asiallisten turvanormien" raja (jälkikäteen) niin, että Tšernobylin voimala jää sen alapuolelle ja ilmeisesti länsimaiset voimalat sen yläpuolelle. Kyllä muuallakin on sekoiltu, vaikka vain yksi voimala on pamahtanut taivaan tuuliin. Suurin ongema on ihmimillinen tekijä. Ajan kanssa ja tilanteen salliessa ihmiset sekoilevat eri tavoin. Voi tulla vahinkoja tai tahallisia tekoja.

Tšernobylin voimala aiheutti muuten suorien terveyshaittojen lisäksi myös monenlaista haittaa autioittamalla melkoisia maa-alueita (voi olla kyllä luonnolle parempi näin, vaikka taloudelle aiheutuikin haittaa :-) ). En tunne tarkkaan maaston nykytilaa ja vaarallisuutta.

"Yhteiskunta antaa suuret piilotuet vakuutuksen muodossa"

Tässäkin blogin pääpaino oli kuolemantapauksilla. Mikähän lienee menetetyn maa-alan ja alueen maineen hinta.

"Ydinvoima ei työllistä"

Se että ydinvoima teettää vähemmän työtä kuin jotkut kilpailevat ratkaisut on etu, ei haitta.

Juho Laatu said...

Hyvä lista. Täsä muutamia huomioita.

"Ainoa keino saada päästöt kuriin on rakentaa paljon hiiletöntä energiantuotantoa, joka on lisäksi kustannuksiltaan kilpailukykyistä hiilenpolton kanssa."

Tässä näköjään oletetaan, että päästöjen rajoittaminen poliittisilla päätöksillä on mahdotonta. Ainakin hyvin vaikeaa hallittu maailmanlaajuinen hallnnollinen ajasalo on, en tiedä onko täysin mahdotonta.

"Elän paljon mieluummin maassa missä palkat ovat korkeita suhteessa energian hintaan kuin maassa, jossa energianhinta on tuottavuutta rajoittava tekijä."

Tämä sallinee vielä korkean hiilidioksidiveron fossiilisille, jos ydinvoimalle vastaavaa saasteveroa ei lätkäistä. (Et siis kiellä jonkin tuotantosektorin hinnan pakottamista ylös saasteveroilla.)

"Siellä missä ydinvoimaa on merkittävästi rakennettu CO2 päästöt ovat pudonneet selvästi"

Näin on. Yksittäisten maiden kohdalla nöin on käynyt. Globaalilla tasolla on mahdollista, että hiilen poltto ei vähene, vaan yhden maan näin säästämät hiilet saatetaan polttaa muissa maissa aiempaa halvemmalla hinnalla.

"ydinreaktori tekisi Helsingistä hiilivapaan"

Aivan. Uudet ydinvoimalat sijoitetaan Suomessa kuitenkin pieniin pitäjiin, ja niiden tuottama lämpö huuhdotaan mereen. Kai enemmän helsinkiläisten NIMBY-asennetta kuin vastuullista ympäristöpolitiikkaa.

"Ydinvoima heikentää uusiutuvien kilpailukykyä"

Tähän pelkoon voi sisältyä myös "vihreän kulutuksen" ihannointia, eli esim. jokaisen tuulivoiman rakentaminen olisi yksiselitteisesti hyvä asia (myllyjen näkeminen keventää omaatuntoa tms.). Rakentamatta jäänyt tuulivoimala miellettäisiin tappiona luonnolle.

Tällaista epätervettä ajattelua (tai taitavaa energiayhtiöiden lobbausta) voi olla myös EU:n tavoitteessa nostaa uusiutuvien osuus energiatuotannossa 38 prosenttiin. Tästä voisi seurata vaikkapa hakkeen polttoa lämmöksi samaan aikaan, kun ydinvoimalan lämpö hukataan mereen (38% tavoitteeseen pääsemiseksi pakko tehdä näin). Jos ydinvoiman käyttöä lisätään merkittävästi, tulee uusiutuviakin myllyjä rakentaa paljon lisää (kaikki kosket valjastaa, kaikki puut hakata jne.). Tai sitten ei rakenneta ydinvoimaa tämän säännön vuoksi.

Jani said...

Juho: 1) Käsittääkseni edes Tsernobylin naapurusto ei ole mitään autiomaata. Minulla on tuttu, joka on itse asiassa käynyt paikan päällä. Ekologisesti onnettomuudesta on jopa ollut osin hyötyä, koska toiset lajit, jotka oli aikaisemmin ajettu alueelta pois ovat sinne palanneet. Tämä ei tietenkään johdu siitä, että lisääntynyt säteily olisi niille suorastaan hyvästä vaan siitä, että ihmisten aiheuttama ekologinen haitta oli suurempi. Kun ihmiset häipyivät, luonnolle jäi enemmän tilaa. Jos olet myyrä Tsernobylin lähellä, syöpä ei ole suurin huolenaiheesi vaan esim. pöllö, joka pistää sinut suuhusi. Onettomuus aiheutti toki haittaa, mutta luonto on palautunut nopeasti. Asiasta lisää esim: http://www-pub.iaea.org/MTCD/publications/PDF/te_1240_prn.pdf

2) Lisäksi minusta on reilua rajata Tsernobyl "asiallisten turvanormien" ulkopuolelle. Kyse ei ole jälkiviisaudesta, koska sen reaktorityypin turvaongelmat kyllä tunnettiin suurelta osin etukäteen. Samoin mitä voi sanoa siitä, että reaktori rakennetaan puutteellisella suojarakennuksella? Entä paikan päällä harrastetusta ydinturvallisuuskulttuurista? Nämä ovat kaikki asioita, jotka kyllä tunnettiin, mutta turvallisuudesta ei vain piitattu.

3) Niin ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että hiilipäästöille tulee olla haittavero. Hinnan tulee heijastaa kokonaiskustannuksia ja ympäristöhaitta on kustannus. Eikä tämän veron tulisi myöskään koskea vain ainoastaan esim. sähköntuotantoa vaan kaikkia hiilipäästöjä. Esim. myös niitä, jotka johtuvat esim. maankäytön muutoksista. (Peltoon sitoutuu paljon vähemmän hiiltä kuin metsään yms.)

4) Suurin osa ydinaseita rakentaneista maista rakensi pomminsa ENNEN ydinvoiman käyttöä energiantuotannossa. (Ranska oli kai poikkeus.) Osa pommia havitelleista tai rakentaneista ei missään vaiheessa rakentanut ydinvoimaloita energiantuotantoon (Israel, Etelä-Afrikka, Libya, Irak...pohjois Korean reaktori taisi olla pienitehoinen "tutkimus"-reaktori, samoin se Israelin tuhoama Irakin reaktori 80-luvulla). Iranissa ei ole yhtä lääketieteellistä reaktoria lukuun ottamatta ainuttakaan käynnistettyä ydinvoimalaa ja hyvin he ovat pommia voineet havitella. Suurin proliferaatioriski on ei niinkään voimaloissa vaan rikastuksessa...Näin siis olen itse asian ymmärtänyt.

Juho Laatu said...

1) Saasteet levisivät laajalle alueelle epätasaisesti => http://en.wikipedia.org/wiki/File:Chernobyl_radiation_map_1996.svg. En tunne säteilyn nykytasoa. Alue on toisaan uusi luonnonsuojeluale. Jossain väitettiin, että eläinlajisto olisi köyhää (jotkut ötökät eivät menesty), mutta en tunne tätäkään tarkemmin. Myyrille säteily ei ole ongelma, jos säteily ei vähennä niiden ruokaa. Ne eivät osaa tehdä eroa ennenaikaisen säteilykuoleman ja pöllökuoleman välillä, eivätkä laske kuukausia ja vuosia, eivätkä murehdi samalla tavalla kuin ihminen (esim. sukupuuttoa tai diversiteetin laskua).

2) Tšernobylin reaktorityyppi on aika epästabiili. Sääntöjen varmaankin piti olla kunnossa. Käytäntö oli ehkä huonompi. Harrisburgissa oltiin myös lähellä vakavaa onnettomuutta, länsimaisten sääntöjen piirissä. Lisäksi pitäisi kai varautua terroristeihin, maailmanlopun jouduttajiin ja muihin henkisesti häiriintyneisiin.

3) Jees. Samoin ydinvoimalat voisivat maksaa saasteveroa jos niin halutaan (vaikkapa säteilystä), mutta kai oleellisesti vähemmän.

4) Joo, tuskin rauhanomaisen ydinvoimalan aiheuttama pommiriski on kovin suuri. Ehkä asiantuntijuuden kasautuminen tekee jatkon mahdolliseksi tms.

Lähetän vielä pari lisäkommenttia, jotka jäivät lähettämättä, kun 4k:n raja ylittyi. Myös noista läpimenneistä sain toisenlaisen virheilmoituksen, mutta näköjään menivät silti läpi.

Juho Laatu said...

Muutama edellisestä listasta pois jäänyt kommentti:

"Laitoin muuten termin "uusiutuva" lainausmerkkeihin"

Termi "uusiutuva" on mielestäni aika selvä - mahdollistaa jatkuvan käytön periaatteessa ikuisesti, uusiutuvuuden ollessa ehkä max. sata vuotta. Termin järkevä käyttö on vähän hankalampaa. Kaiken uusiutuvan potentiaalin käyttäminen ihmisen talouden ylläpitoon ei ole järkevää (on luonnolle haitalista). Ja ydinvoima voi olla järkevää vaikka se ei kuluttaisi mitään uusiutuvaa resurssia (jos vain uusiutumattomien kulutus on pientä ja tuotannon aiheuttamat haitat pieniä). Usein olisi parempi puhua haitoista luonnolle (ja ihmiselle). Uusiutumattomattomien ja uusiutuvien aiheuttamat haitat (kasvihuonekaasut, säteily, tehotuotantoon otettu pinta-ala jne.) olisi usein parempi mittari.

"Maailmassa ei ole sellaista luonnon primäärituotantontoa, joka riittäisi edes teoriassa kattamaan merkittävää osaa ihmiskunnan energiantarpeesta."

Ehkä tässä "energiantarve" tarkoittaa ihmiskunnan nyt _vaatimaa_ energiamäärää. Paljon vähemmälläkin tultaisiin varmasti toimeen, ja hyvin. Ja toisaalta paljon enemmänkin voisi kuluttaa jos halpaa energiaa olisi saatavilla. Ihmiskunta voisi hyvin tulla toimeen myös pelkällä uusiutuvalla energialla, mutta poliittisesti tämä voi olla epärealistista, silä saavutetusta "elintasosta" ei moni halua luopua.

"luonnon elintilan kapeneminen lisää sukupuuttoon kuolevien lajian määrää ja sitä biodiversiteetin köyhtymistä ei korvaa mikään"

Hyvä, tätä puolta ei juuri jakseta pitää esillä. Vain ilmastomuutos on tällä hetkellä muodissa.

Lisäisin vielä yhden mahdollisen argumentin ydinvoimaa vastaan.

Jos oletetaan, että ydinvoima korvaa fossiilisen voiman olemalla näitä edullisempi, ongelmaksi voi tulla fossiilisten polttoaineiden laskeva hinta. Ainakin öljyn kohdalla tuottajamaat ovat tunnetusti tehneet suuria voittoja. Jos kysyntä heikkenee, niillä on varaa pudottaa öljyn hintaa paljonkin. Ja näin myös ydinvoiman tulisi pudottaa vastaavasti hintoja. Jos ydinvoiman hinta ei putoa vastaavasti, ydinvoima ei vähennä fossiilisten päästöjä (uuden ydinvoimalan aiheuttamaa tilapäistä notkahdusta pysyvämmin) - paitsi jos oletetaan, että fossiilisia päästöjä voidaan rajoittaa poliittisin päätöksin (kuten kaikissa maissa sovellettavin saasteveroin tai kiintiöin). Kalleimmat fossiiliset reservit voisivat toki jäädä käyttämättä jo halvemman ydinvoiman tuoman kilpailun vuoksi.

Oikeastaan tämä on siis vain argumentti taloudellisen kilpailun avulla tapahtuvaa fossiilisen energian syrjäyttämistä vastaan. Ehkä poliittistakin tukea tarvitaan, jos haluamme lopettaa fossiilisten polton enne kuin se loppuu luonnostaan reservien ehtyessä.

t. Juho
etunimi.sukunimi at gmail.com

Jani said...

Juho:Olen aika pitkälle samaa mieltä kanssasi. Tuo fossiilisten hinnan lasku voi tietenkin pitää paikkaansa, jos niitä ryhdytään tosissaan syrjäyttämään ja sitä vastaan tarvitaan poliittinen tahtotila verottaa hiilipäästöjä asiallisesti. Aiheutetusta haitasta pitää aiheuttajan maksaa.

Itse en haluaisi elää maailmassa missä energiankulutus on esiteollisella tasolla ja haluan kehitysmaiden ihmisillä olevan mahdollisuus "riittävään" energiankulutukseen ja sillä tarkoitan samaa tasoa kuin minkä miellämme hyväksyttäväksi itsellemme. Ongelmineen kaikkineen minusta moderni teollinen yhteiskunta on valtavasti parempi vaihtoehto ihmisten hyvinvoinnille kuin mikään sitä edeltänyt vaihtoehto. Kun ihmisiä on liki 10 miljardia, niin en usko minkään muun olevan edes mahdollista ilman, että näännytetään miljardeja nälkään...etenkin mikäli haluamme säilyttää edes jotain luonnosta ihmisten hyväksikäytön ulkopuolella. Energiankäyttö ei ole olennainen ongelma vaan se kuinka se tuotetaan ja mihin sitä käytetään.

Juho Laatu said...

Olen viimeiset pari talvea lämmitellyt kämppää enimmäkseen lähimetsän puilla ja liikkunut autolla varsin vähän (tuli kyllä käväistyä lentokoneella Italiassa). En ole esiteollisessa moodissa, mutta näköjään voin elää kivuttomasti huomattavasti alle suomalaisten keskikulutuksen - kunhan minulla vain on tietokone, vähän sähköä, verkkoyhteys ja muutama mukavuutta tuova kodinkone. Jos saisin tällä vaikkapa puolitettua luonnolle aiheutuvat uhat, olisin kovin tyytyväinen vaihtokauppaan. Valitettavasti noissa poliittisia päätöksiä vaativissa skenarioissa on kuitenkin se ongelma, että lähes koko maailman pitäisi päätyä yhtä aikaa samalle kannalle ennen kuin homma lähtee kunnolla pelittämään. Vapaamatkustajien pelko (toiset kansalaiset ja valtiot jotka tuhlaavat ja elävät leveästi vaikka jotkut säästävät) eli se, että yksipuolset säästöt voivat korvautua kulutuksen ja materiaalisen hyvinvoinnin lisääntymisellä toisaalla estävät monia maita ja yksilöitä tekemästä merkittäviä uudistuksia (vaikka kaikkia yksilöitä ja maita tasapuolisesti koskevat säästöt periaatteessa hyväksyttäisiinkin).

Kiitos vielä hyvästä analyysista.

Anonymous said...

Mielenkiintoinen analyysi, joka kieltämättä pistää miettimään omaakin ydinvoimakantaa.

Hieman aina olen huolissani, jos kirjoittajan mielestä vaihtoehto A (tässä ydinvoima) on sitten ihan JOKA suhteessa parempi kuin vaihtoehto B (tässä uusiutuvat). Se taas laittaa miettimään, onko analyysi sittenkään täysin objektiivinen.

Se, että puhutaan ydinvoiman lisärakentamisesta ja uuden sukupolven reaktorien mahdollisuuksista (nopeat reaktorit, torium) samassa yhteydessä on melkoista hämäystä. Tosiasia on kuitenkin se, että kaikki nyt rakenteilla olevat reaktori ovat vanhaa mallia ja sisältävät tunnetut riskit sekä prosessin että jätetuotannon osalta. Ihan varmasti tulevaisuus voi myös uusiutuvien energioiden osalta tuoda uusia mullistavia innovaatioita (esim. aaltovoima) mutta se kaikki on hämärän peitossa. Tärkeää olisi, että niin ydinvoiman kuin uusiutuvien energiamuotojen osalta panostettaisiin tutkimukseen entistä enemmän ja sitä odotellessa keskityttäisiin vähentämään energiantuhlausta.

Jani said...

Anonymous: Voin kuvitella, että joskus tulevaisuudessa jotkut uusiutuvan energian muodot voivat olla toimiviakin vaihtoehtoja toisissa tilanteissa enkä missään nimessä vastusta esim. tutkimus- ja tuotekehittelytyötä siihen suuntaan. En vain jaksa uskoa niihin keskipitkän aikavälin (kymmeniä vuosia) ratkaisuna ilmastonmuutokseen johtuen niistä ongelmista mitä jo listasin. Osassa uusiutuvia ongelmat ovat lisäksi sen verran fubndamentaalisia, että ne tuskin koskaan tulevat olemaan merkittävä osa ihmiskunnan energiataloutta. Esim. mainitsemastasi aaltoenergiasta vähän täältä http://www.inference.phy.cam.ac.uk/withouthotair/c12/page_73.shtml . Geoterminenlämpö on toinen, jota tuskin käytetään "uusiutuvasti" hyväksi, koska sen tehovuo KAIKKIEN manneralueiden maankuorenläpi on samaa suuruusluokkaa kuin ihmiskunnan nykyinen energiankulutus. Lämmönlouhiminen uusiutumattomasti voi toisaalta joskus olla realistista.

Jani said...

Anonymous: ...ja vielä. Nykyisten vanhanaikaisten reaktoreiden riskit ovat hallittuja ja niiden riskit rajusti vaihtoehtoja pienempiä. Kehittyneemmät vaihtoehdot kuten hyötyreaktorit ja toriumreaktorit ovat JO kehitettyä tekniikkaa. Niiden tuominen markkinoille on ennen kaikkea poliittinen kysymys, ei tekninen. Sen sijaan uusiutuviin "vaihtoehtoihin" liittyvät tekniset ongelmat ovat ratkaisematta (energian varastointi järkevään hintaan ennen kaikkea) eikä ole mitään syytä odottaa mullistavia läpimurtoja seuraavien vuosikymmenien aikana. Sen deus ex machinan varaan ei tule vastuullista ilmastopolitiikkaa rakentaa.