Tuesday, June 28, 2011

Miksi uusiutuva energia tulee aina maksamaan hiiltä enemmän

Pohjustan tämän blogikirjoituksen toteamalla keskeisen tosiasian, jonka ympärillä monet sitä seuraavat huomiot pyörivät. Yhden gigawatin hiilivoimala maksaa runsaat miljardi euroa. Tähän päälle tulevat  vielä polttoaine yms. kustannukset, mutta tämä luku pohjustaa sitä mihin ei-fossiilisten vaihtoehtojen tulee tähdätä mikäli aikovat vakasti kilpailla hiilellä tuotetun energian kustannusten kanssa.Vähän tarkemmin...mikäli valitsemme 5% diskonttokoron, hiilivoimalan hinnaksi 1.2 miljardia euroa/GW, 70% kapasiteettitekijän  ja eliniäksi 50 vuotta, hiilivoiman kustannus asettuu välille 3-4 senttiä/kWh. Samalla eliniällä ja kapasiteettitekijällä varustettu hiiletön voimalaitos, jonka polttoaine ja huoltokustannukset ovat häviävän pieniä, ei saisi maksaa enemmän kuin 4 miljardia/GW. Mikäli hiilettömän vaihtoehdon kapasiteettitekijä on 90% ja elinikä 60-vuotta (uusi ydinvoima), voi voimalaitoksen  hinta olla lähempänä viittä miljardia ennen kuin kilpailukyky hiiltä vastaan katoaa. Uusiutuvilla sekä kapasiteettitekijä, että elinikä ovat merkittävästi lyhyempiä, joten paljon miljardia enempää ne eivät saisi maksaa. Miksi en usko, että uusiutuvan energian hinta koskaan putoaa tälle tasolle?
  1.  Alhainen energiatiheys: Uusiutuvilla energianlähteillä energiatiheys on hyvin alhainen mikä tarkoittaa, että tietyn tehon tuottamiseksi vaaditaan suuri pinta-ala. Kun rakennusurakka leviää laajalle, sekä materiaali-, että työvoimakustannukset nousevat. Suurempi määrä betonia ja terästä maksaa enemmän kuin pieni määrä ja suuremman betoni- ja teräsmäärän käsittely vaatii enemmän työtä. Lisäksi materiaalien ripottelu laajalle alueelle on työläämpää kuin sen kasaaminen yhteen läjään ja huollon järjestäminen moneen pieneen yksikköön on hankalampaa kuin yhteen suureen. Tekninen kehitys voi alussa alentaa kustannuksia merkittävästi, mutta ennemmin tai myöhemmin tämä perustavaa laatua oleva rajoitus tulee väistämättä vastaan. Tavallaan tässä on kyse samasta asiasta kuin siinä, että puolen litran maitotölkissä pakkauksen osuus on suurempi suhteessa sisältöön kuin litran tölkissä.
  2. Tuotanto, joka ei vastaa kulutusta: Se, että aurinko ja etenkin tuulivoima on satunnaista aiheuttaa rajuja lisäkustannuksia, kun yhteiskunnalle tuotetaan sellaista energiaa mitä se oikeasti käyttää. Tuotannon satunnaisuus pakottaa joko kapasiteetin rakentamiseen kahteen kertaan (tyypillisesti kerran uusiutuvilla ja toisen kerran fossiilisilla) tai energian varastointiin. Nykyään uusiutuvat nojaavat fossiilisiin, koska sähkön varastointi on hyvin kallista eikä tähän ole odotettavissa suuria muutoksia. Esimerkkinä energianvarastoinnista mainitsen Andasolin keskittävän aurinkovoimalaitoksen, jossa energiaa varastoidaan 7.5 tunniksi suliin suoloihin. Tämä siis riittää illaksi, mutta ei yöksi saati sitten seuraavaksi aamuksi. Suoloja tarvitaan noin 700 m^3/MW ja niiden markkinahinnat ovat sen suuntaisia, että pelkkä materiaalikustannus suoloista yhden gigawatin laitoksessa on yli miljardin. Koska aineen kemialliset ominaisuudet määräävät varastointikapasiteetin, noihin materiaalivaatimuksiin tuskin on luvassa suuria muutoksia.
  3. Uusiutuvat voimalaitokset ovat alttiina säälle: Tämä on sekä tuuli- ja aurinkovoiman yhteinen ominaisuus. Tavalliset voimalaitokset sijaitsevat sisällä ja niiden toimintaympäristö on vakio. Uusiutuvat voimalaitokset ovat taas määritelmänsä nojalla alttiina kuivuudelle, sateelle, kuumuudelle, kylmyydelle, hiekalle, suoloille, tuulenpuuskille ja myrskyille. Osin tämän vuoksi niiden elinikää on varmasti hankala saada vertailukelpoiseksi  suojassa oleviin voimanlähteisiin verrattuna. Mahdotonta se ei ole, mutta se vaatii enemmän työtä ja rahaa.
  4. Aurinkosähkö tuottaa tasavirtaa, mutta verkossa kulkee vaihtovirtaa. Ts. aurinkosähkö tarvitsee muuntajia ja nämä taas voivat maksaa 500 miljoonaa asennettua gigawattia kohden ja niiden elinikä on 5-10 vuotta. Pieniä edistysaskelia muuntajissa voidaan varmasti tehdä, mutta edes alan teollisuus ei lupaa mitään suurta läpimurtoa.
  5. Aurinkosähkö ja tuulivoima eivät tuota lämpöä, jota yhteiskunta kuitenkin tarvitsee. Fossiilisilla ja ydinvoimalla tätä ongelmaa ei ole.
  6. Uusiutuvilla verkkokustannukset ovat korkeampia: Tämä johtuu monesta syystä joista ei päästä teknisellä kehityksellä eroon. Ensinnäkin monta siellä täällä sijaitsevaa pientä yksikköä vaatii kilometreinä enemmän kaapelia kuin yksi suuri yksikkö (vrt. kohta 1.). Toiseksi, koska tuotantoteho vaihtelee nollan ja maksimikapasiteetin välillä satunnaisesti, kaapeli on suuren osan ajasta tyhjillään. Kolmanneksi, parhaat paikat aurinko- ja tuulivoimalle eivät yleensä sijaitse siellä missä ihmiset asuvat. Periaatteessa toinen tässä mainituista syistä voisi kadota mikäli energiaa varastoidaan voimalaitoksen yhteyteen. Ensimmäinen ja kolmas kuitenkin jäävät. (Esimerkki: Rakennetaan 1GW toimittava tuulivoimapuisto 100 km päähän Helsingistä. 2MW:n voimaloita tarvitaan noin 1500, kun oletetaan korkeahko 30% kapasiteettitekijä ja puiston pinta-ala olisi noin 40x40km^2. 3GW:n siirtävää kaapelia tarvitaan siis 100 km, itse puistossa 2MW:n kaapeleita noin 30000km. Tanskan ja Norjan välisen Skagerrak 4:n kustannuksista arvioin hintaluokaksi noin 2200 euroa/(km MW). Kustannus voisi olla siis suunnilleen 700 miljoonaa euroa.  Vastaavalla etäisyydellä oleva tavallinen voimalaitos voi toimia noin kolme kertaa korkeammalla kapasiteettitekijällä ja sille riittää 1GW:n kaapeli. Ylimääräistä kustannusta siis ehkä noin 500 miljoonaa toimitettua GW:a kohden. Super-grid visioissa siirtoetäisyys voi olla yli tuhat kilometriä. Esimerkki lisätty 3.7.2011)
Nämä kaikki tekijät ovat ylimääräisiä kustannuksia aiheuttavia tekijöitä, joista fossiiliset energianlähteet (tai ydinvoima) eivät kärsi. Nämä kaikki ovat myös tekijöitä, jotka eivät poistu teknisellä kehityksellä. Periaatteessa voisi olla mahdollista, että korkea fossiilisen polttoaineen hinta kompensoisi nämä haitat, mutta valitettavasti hiiltä on maailmassa aivan liikaa sellaiseen hintapiikkiin. Itse vedän tästä pohdiskelusta sen johtopäätöksen, että vaihtelevien ja alhaisen energiatiheyden uusiutuvien  kustannukset tulevat teknisestä kehityksestä huolimatta jäämään merkittävästi hiilivoiman  kustannuksia korkeammiksi.

Onko tällä väliä? On. Uusiutuviin pohjaavat päästövähennysskenaariot nojaavat tyypillisesti oletukseen siitä, että uusiutuvien hinnat tulevat kilpailukykyisiksi hiilen kanssa.  Massiivisia tukiaisia nyt motivoidaan lupauksella siitä, että tämän seurauksena uusiutuvan energian hinta putoaa kilpailukykyiseksi fossiilisten kanssa. Tuulivoiman kohdalla tässä kirjoituksessa keskusteltuihin rajoituksiin on jo törmätty.  Maalle asennetun tuulivoiman kustannukset ovat nykyään korkeammat kuin vuonna 2004. Vuonna 2004 tuulivoimateollisuuden lobbausjärjestö EWEA (European wind energy association) lupasi fakta paperissaan (sivu 10) seuraavaa:

"With a doubling of total installed capacity, the cost of production per kWh on new wind turbines will fall by between 9% and 17%. Assuming that this doubling occurs over a five year period, as projected by EWEA, the cost of production from a coastal turbine could be as low as 3.1 c€/kWh by 2010."

Tämän lupauksen jälkeen tuulikapasiteetti lähes kolminkertaistui viidessä vuodessa, mutta kustannukset ovat nouseet  40% tai enemmän. Tällä hetkellä EWEA lupaa sivuillaan, että "Looking ahead, by 2010 the cost of production from a medium-sized turbine (up to 1.5 MW) at a coastal site could be as low as 5 to 6.5 € cents/kWh." (Tuo kustannusarvio ei muuten pidä sisällään niitä investointeja joita vaaditaan tuulivoiman satunnaisuuden kompensoimiseen. EWEA olettaa, että ne maksaa joku muu.) Tämän esimerkin perusteella on vaikeaa uskoa siihen, että teollisuus itse tunnistaisi (tunnustaisi?) saavuttaneensa sen kustannustason mistä kustannusten alentaminen entisestään on vaikeaa.

Mitä teemme, jos uusiutuvan energian kustannukset eivät putoa hiilen alle?  Uskooko joku, että ihmiskunnan  enemmistö maksaa energiastaan korkeampaa hintaa ihan vain sen vuoksi, että se tuotetaan tavalla, joka on ideologisesti hyväksyttyä toisille? Tähän ei ole suurta intoa edes rikkaissa maissa ja suuri osa ihmiskuntaa elää maissa missä ihmiset tuskin tietävät millä ruokkivat lapsensa seuraavana päivänä. He elävät maissa missä puhdas vesi, koulut, terveydenhuolto, eläkkeet jne. eivät ole itsestään selvyyksiä. Heillä on paljon kiireellisempiäkin ongelmia kuin vuosikymmenien aikana etenevä ilmastonmuutos. Oletus siitä ettei kustannuksilla ole väliä tulee vieläkin epärealistisemmaksi, kun huomaamme, että rikkaiden maiden oma energiantuotanto nojaa nykyisillä trendeillä fossiilisiin niin pitkälle kuin silmä kantaa. Ts. vaadimmeko oikeasti vakavalla naamalla köyhiä maita nojaamaan satunnaisiin, hankaliin ja kalliisiin energianlähteisiin samalla, kun itse ylläpidämme omaa vaurauttamme fossiilisilla energianlähteillä?

Olisiko kuviteltavissa, että rikkaat maat maksavat köyhemmille maille tukiaisia, jotka kattavat erotuksen uusiutuvan energian ja hiilienergian välillä? Ihmiskunnan energiankulutus nyt on noin  500 EJ vuodessa. Tästä alle puolet kulutetaan OECD:ssa (rikkaiden maiden klubi). Tukiaisia tarvittaisiin siis pönkittämään vähintään 100 EJ kulutusta köyhemmissä maissa. Tällä tasolla  kukin sentti kilowattitunnin hinnassa maksaa 280 miljardia euroa/vuosi. Tämä on moninkertaisesti OECD maiden kehitysavun suuruus tai esimerkiksi Kreikan viime vuotisen pelastuspaketin suuruus. (Suomi muuten kuluttaa vuodessa noin 400 TWh energiaa joten yhden sentin energianhinnannousu, maksaa kansantaloudessa noin 4 miljardia eli enemmän kuin ne säästöt mistä äsken päättyneissä hallitusneuvotteluissa kinasteltiin.) Ilmastopolitiikan rakentaminen tällaisten skenaarioiden varaan on minusta vastuutonta ajan haaskaamista elleivät visionäärit perustele huolellisemmin uskoaan siihen, että uusiutuvien kustannukset putoavat fossiilisten alle. Eksponentiaalisten hinnanalennusten ekstrapoloiminen niin pitkälle tulevaisuuteen kunnes haluttu kustannustaso on saavutettu, ei ole järkevä argumentti.

Entä voimmeko nostaa hiilen hintaa poliittisin päätöksin? Tämä on varmasti periaatteessa mahdollista ja kannatan toki haittaveroja kasvihuonekaasupäästöille, mutta kuinka siihen vaadittava globaalikonsensus aikaan saadaan? Ilman globaalia konsensusta vaarana on vain päästöjen siirtely paikasta toiseen ilman mainittavaa ilmastohyötyä. Lisäksi kuinka vakaa tällainen järjestelmä olisi? Mikäli energianhinta nousee sen seurauksena merkittävästi, poliitikoille tulee rajut paineet vesittää järjestelmää ja keskittyä kosmeettisiin ilmastostuntteihin. Lisäksi mitä korkeammaksi haittaverot nousevat sitä voimakkaammaksi käy houkutus niiden kiertämiseen ja sitä enemmän systeemi vuotaa. En siis jaksa uskoa, että haittaverot olisivat riittävän luotettava keino ilmastonmuutoksen jarruttamiseksi. Nähdäkseni ainut keino kiertää nämä kustannusten aiheuttamat poliittiset ongelmat on tähdätä energianlähteisiin,  jotka pystyvät tuottamaan kaiken sen energian mitä ihmiskunta kuluttaa ja tekemään sen  hiiltä halvemmalla.Tällä hetkellä on vain yksi energianlähde, jolla tämän saavuttaminen on realistista.

Vasemmalla oleva pala toriumia voi tuottaa saman energiamäärän kuin oikealla olevat 600 aurinkopaneelia 20 vuodessa (korkealla 20% kapasiteettitekijällä). Hökötys painaa 120 tonnia ja materiaalivaatimukset ovat monta kymmentä kertaa korkeammat kuin vanhassa kevytvesireaktorissa.
Lisää eri energiamuotojen rajoituksista mm. seuraavilta sivuilta:

    6 comments:

    Kaikenhuippu said...

    Olipas hyvä artikkeli. Selvensi paljon noita suuruusluokkia, jotka on olleet omissa ajatuksissani tasoa "no kai se suoloihin varastointi jotain maksaa". :) Kiitos siis.

    Itse olen tuulivoiman osalla myös pohtinut sitä, paljonko (keskimäärin) maksaa varavoimaksi hankitut kaasuturbiinit, kaasusäiliöt, kaasun kuljetus ja vaadittu infrastruktuuri sekä se, että niitä käytetään epäsäännöllisesti (suhteessa investointiin ja sen lainojen korkoihin, hankittua laitteistoa tulisi yleensä päästä käyttämään kohtalaisen tehokkaasti).

    Tuo ongelma nyt ei ole yksin tuulivoiman, sillä kyllähän säätövoimaa tarvitaan joka tapauksessa ja kaasua siinä paljon käytetään sen nopeuden vuoksi. Sen tarve alkaa jossain vaiheessa käsittääkseni kasvaa, kun teholtaan vaihtelevien uusiutuvien osuus tuotannossa kasvaa. Ja toisaalta, jos olemassaolevaa vesivoimaa käytetään säätövoimana tuulivoimalle, niin onko sitä sitten saatavilla muihin kulutushuippuihin...?

    Tuomas Helin said...

    Hyvä kirjoitus, monia pohdituttamaan jääneitä pointteja.

    Tosin yhteenvetosi:

    Nähdäkseni ainut keino kiertää nämä kustannusten aiheuttamat poliittiset ongelmat on tähdätä energianlähteisiin, jotka pystyvät tuottamaan kaiken sen energian mitä ihmiskunta kuluttaa ja tekemään sen hiiltä halvemmalla.Tällä hetkellä on vain yksi energianlähde, jolla tämän saavuttaminen on realistista.

    ...on mielestäni taas jonkinasteinen puolitotuus. Tämän hetken ydinvoimalla ei voida tuottaa kaikkea sitä energiaa mitä ihmiskunta kuluttaa - CO2-päästöjä kustannustehokkaasti globaalistikin merkittävä määrä kylläkin. 3gen ydinvoimalla on vain se oma, tärkeä osuutensa koko paletissa.

    4gen ydinvoima taas on parhaiden arvioiden mukaan vasta 20-30 vuoden päästä (mahdollisesti) kaupallista, eli toteuttamassa tuon lupauksen hiilivoimaa edullisemmasta energialähteestä vasta joskus kaukana tulevaisuudessa. Liian kaukana 550ppm yms. tavoitteiden kannalta. Lähde: 4gen ydinvoiman kv-tutkimustoimintaa koordinoiva 'Generation IV International Forum (GIF)':

    http://www.gen-4.org/

    Tiivistetyt esittelykalvot järjestöstä, 6 edistettävästä 4gen teknologiapoluista ja arvioiduista aikatauluista:
    http://www.gen-4.org/PDFs/GIF_introduction.pdf

    Ja EU:n oma taho, Sustainable Nuclear Energy Technology Platform (SNETP) taas täällä:

    http://www.snetp.eu/

    Näiden kaupallisesti saataville saattaminen täytyy olla energiasektorilla tärkeimpiä keskipitkän aikavälin tavoitteita, niitä ilman ei tulla onnistumaan, mutta ne ovat vasta siellä tulevaisuudessa. Kasvihuonekaasupäästöt pitää saada lasku-uralle jo 10 vuoden sisällä ja 4gen on auttamatta myöhässä tämän junan osalta. Toki keskeistä tekniikkaa sitten lasku-uran jatkamisen kannalta kohti -80% tavoitetta 2050 mennessä.

    Tuntuu hullulta, että Suomikin on täynnä ihmisiä jotka kuvittelevat ettei a) ydinvoimaa tai b) uusiutuvia tarvittaisi ilmasto- ja energiakriisin hillinnässä. Sen tärkeimmän, eli energiatehokkuuden ja energian säästön rinnalla.

    -Tuomas

    Jani said...

    @Tuomas: Tavallaan ymmärrän innon jolla sanotaan, että kaikkia keinoja tarvitaan, koska tokihan on mukavampaa olla inklusiivinen kuin eksklusiivinen. Harrastan sitä välillä itsekin. En minä sinänsä uusiutuvia vastusta, kun sitä tehdään kustannustehokkaasti tukemalla tutkimusta ja tuotekehittelyä ja niiden käyttöönottoa silloin, kun ne ovat oikeasti perusteltuja. Sen sijaan tukiaisten syytäminen siinä toivossa, että tukiaiset aikaansaavat alhaiset kustannukset on mielipuolista. Samalla logiikalla Suomen maanviljelijöiden olisi pitänyt tuottaa meille erityisen halpoja ja laadukkaita elintarvikkeita. Uusia Nokioita olisi pitänyt syntyä maaseudulla pilvin pimein. Näin ei käynyt. Saksassa on laitettu aurinkovoimaan melkein 100 miljardia euroa viimeisen 10v aikana ja niillä toimitetaan energiaa suunnilleen yhden OL3:n verran. Jos sama summa olisi laitettu ydinvoimaan, niin kapasiteettia olisi lisätty yli 20GW ja päästävähennys olisi melkein 200 miljoonaa CO2 tonnia vuodessa eli about 25% Saksan päästöistä. Saksa olisi siis voinut aikaansaada toisenlaisella politiikalla samanlaisia päästövähennyksiä kuin Ruotsi ja Ranska 80-luvulla. Sama pätee muihin maihin. Kustannuksilla on merkitystä!

    Mitä taas kehittyneempiin ydinvoimaloihin tulee niin aivan varmasti ne saadaan markkinoille nopeamminkin mikäli poliittista tahtotilaa asiaan on. Manhattan projektissa atomipommi tehtiin noin neljässä vuodessa ja sinä aikana keksittiin myös ydinenergian perusperiaatteet toriumsykliä myöten. Silloin liikkeelle lähdettiin melkein nollasta. Hyötyreaktoreissa ei ole kyse "fuusiovoimaloista", jotka ovat aina 40-vuoden päässä. Monessa maassa ydinvoiman jatkokehittelyä jarruttaa nimenomaan politiikka. Ne tutkimusresurssit joita on käytettään suurelta osin nykyisten reaktorityyppien viilaamiseen ja "turvallisuus"-virityksiin joilla ei ole enää pitkään aikaan ollut mitään havaittavaa vaikutusta ihmisten terveyteen.

    Säästö on tärkeää, mutta ilmaista sekään ei ole. Suurin osa ihmiskuntaa kuluttaa myös niin vähän, että on aivan oikeudenmukaista mikäli heidän kulutuksensa nousee. Kaikki ne säästöt mitä lännessä voidaan aikaansaada uppoavat tähän kulutuksen kasvuun joka tapauksessa.

    Kaj Luukko said...

    Se, että 4G ydinvoima on kaupallisessa käytössä 20-30 vuoden päästä, on jonkinlainen BAU-skenaario, ilman mitään muita kannustimia tahi motiiveja.

    Muutamia ydinenergian virstanpylväitä:

    1932 - neutroni löydettiin
    1934 - alkuaineiden todettiin muuttuvan radioaktiivisiksi neutronipommituksessa
    1938 - uraanin fissio keksittiin
    1939 - fission todettiin vapauttavan lisää neutroneita, ketjureaktio todettiin mahdolliseksi
    1942 - Fermi rakensi ensimmäisen toimivan ydinreaktorin
    1945 - ensimmäinen ydinräjäytys, "Trinity"
    1945 - Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset
    1951 - ensimmäinen koreaktori, jolla tuotettiin sähköä (Huom. EBR-1 oli NOPEA reaktori!)
    1954 - ensimmäinen ydinsukellusvene Nautilus laskettiin vesille
    1954 - ensimmäinen sulasuoreaktori käynnistettiin
    1957 - ensimmäinen ydinvoimala Shippingport käynnistettiin
    1984..1994 - IFR kehitettiin lähes valmiiksi

    Neutronin keksimisestä ensimmäiseen reaktorisovellukseen (Nautilus) kului aikaa 22 vuotta. Kertokaa nyt, mihin ne 20-30 vuotta on ajateltu käytettävän, ennen kuin 4G saadaan kaupalliseen käyttöön?

    Manhattan-projektia vielä kunnianhimoisempi oli Apollo-projekti, joka vei ihmisen Kuuhun kahdeksassa vuodessa. 4G ei ole niin vaikeaa. Se on vain tahdosta ja rahasta kiinni, ei mistään muusta. Tarpeeksi näitä molempia, niin kymmenessä vuodessa ko. laitteita tuotetaan liukuhihnalla. Samaan tapaan kuin vaikkapa panssarivaunuja toisessa maailmansodassa. Teknistä estettä ei ole.

    Tuomas Helin said...

    Jani,

    Kirjoitit:

    Tavallaan ymmärrän innon jolla sanotaan, että kaikkia keinoja tarvitaan, koska tokihan on mukavampaa olla inklusiivinen kuin eksklusiivinen.

    Minä taas en ymmärrä intoa olla rajaamassa pois teknologioita, joita kuitenkin tarvitaan 550 ppm tavoitteiden saavuttamiseksi. Päästöleikkaustavoitteet ovat valtavia, ja ne eivät onnistu jättämällä jokin kiilan osa pois:

    http://planeetta.wordpress.com/2010/06/28/miten-saada-maailman-hiilidioksidipaastot-kuriin/

    Toki olen aivan samaa mieltä siitä, että toimet pitää toteuttaa kustannustehokkuusjärjestyksessä - Aiemmin vähennetty CO2-tonni on lämpenemisen rajoittamisen kannalta merkittävämpi kuin myöhemmin vähennetty. Mutta nähtävissä myös on, että ainakin länsimaissa meidän vaan on oltava valmiit maksamaan päästövähennyksistä ekstraa vs. business-as-usual.

    Kirjoitat myös tukiaisista. Suomen uusiutuvan energian feed-in tariffeja ei perustella sillä, että niillä olisi joku vaikutus energiateknologioiden valmistuskustannuksiin. Ja jonkinlaisena (pienenä) sivuhyötynä voidaan pitää sitä, että ne mahdollistavat kotimarkkinoiden kehittymisen kotimaisille toimijoille (uutisten mukaan toki liian myöhään). Niiden vaikutus uusiutuvien globaaliin hintatasoon olisi ehkä yhtä mitätön kuin Suomen maksimaalisen ajateltavissa olevan 4gen T&K panoksen vaikutus 4gen tekniikan kaupallistumisen aikatauluun. Niihin vaikuttamiseen meillä on vain häviävän pieni rooli. Ne feed-in tariffit ovat asetettu siksi, että EU-direktiivin vaatimukset saataisiin täytettyä.

    Ja saksaan liittyen: En minäkään ymmärrä juuri mitään Saksan energiapäätöksiä, ainakaan ilmastopolitiikan näkökulmasta. En myöskään tunne riittävästi Saksan aurinkoenergiatukien kansantaloudellisia vaikutuksia väittääkseni niistä yhtään mitään. Saksalainen kollega vastasi ihmettelyihini järjettömän suurista aurinkoenergiatuista, että kansantaloudellinen vaikutus on ollut yllättävän hyvä teknologiaviennin johdosta. Mutta tämä on työllisyyspolitiikkaa, ei ilmastopolitiikkaa (näistä lähinnä vain jälkimmäinen kiinnostaa minua).

    Kustannusvertailujasi varten tiedoksi ao. raporttimme (sivu 15):

    http://www.lut.fi/fi/technology/lutenergy/energy/research/power/Documents/Metsaymparisto_valiraportti.pdf

    Se yhdistettynä SRREN-esityksen diaan 8 antaa kattavamman kuvan eri teknologioiden kokonaiskustannuksista:

    http://srren.ipcc-wg3.de/ipcc-srren-generic-presentation-1

    Kirjoitat:

    Mitä taas kehittyneempiin ydinvoimaloihin tulee niin aivan varmasti ne saadaan markkinoille nopeamminkin mikäli poliittista tahtotilaa asiaan on.

    Totta kai ne saadaan kaupallisiksi suuremman T&K rahoituspanoksen avulla nopeammin kuin mitä pienen rahoituksen avulla. Ja kyllä näitä "Afganistanin ja Irakin sodat aiheuttanevat 4 biljoonan dollarin kokonaiskustannukset" -uutisia lukiessa pakostakin miettii, että mitä tuolla öljy- ja kaasukenttien ja putkien turvaamiseen laitetulla summalla olisi saatu kehitettyä ydinteknologian ja uusiutuvien saralla.

    Hyötyreaktoreissa ei ole kyse "fuusiovoimaloista", jotka ovat aina 40-vuoden päässä. Monessa maassa ydinvoiman jatkokehittelyä jarruttaa nimenomaan politiikka.

    Ja en todellakaan tiedä miksi 4gen tutkimusta koordinoiva taho ilmoittaa kaupallistamisen aikatauluksi 2030-luvun (noin), mutta terve järki sanoo että se on luotettavin arvio aiheesta. Ja tuskin pessimistisin sellainen, ottaen huomion lähteen. Jos GIF ilmoittaa aikatauluksi tällaisen, niin anteeksi vaan Kaj ja Jani, mutta jotenkin pidän heidän arviotaan syvempään analyysiin perustuvana kuin teidän. Toivottavasti olen erehtynyt lähdekritiikkini kanssa. Ymmärtääkseni juuri ne tahot joilla voi olla tarvittavat T&K panokset Apollo-ohjelman kaltaisiin rypistyksiin (USA ja Kiina) myöskin edistävät ydinenergiateknologian kehitystä tälläkin hetkellä vankimmin maailmassa. Politiikka ei sinänsä ole tietääkseni 4gen tekniikan kehitystä vastaan. Ja toisinpäin katsoen, meidän pohjoismaisten (tai EU:n) tahtotilalla ei liene tämän alueen T&K rahoitusta päätettäessä keskeistä roolia.

    Tuomas Helin said...

    Kaj,

    Oletko Kaitsu kaivellut GIF:n taustalla toimivien tutkijoiden yhteystietoja ja kysellyt aiheesta tarkemmin? Sieltä voisi löytyä tarkentavia vastauksia GIF:n julkistamiin arvioihin kaupallistamisen aikatauluista.

    -Tuomas